Anna Saarikallio tmi aka Saiwonneito

Olen aina pitänyt E. A. Poen runoista ja the Raven on kyllä ehdoton suosikkini.  Pidän myös paljon Lenore - sarjakuvista ja päätin sitten toteuttaa hieman sillä idealla Halloween illan ystävilleni. Muutoin teemana oli The Phantom of the Opera, jota piti mennä oopperaan katsomaan, mutta pirulaisen liput menevät hyvin nopeasti... Mutta lauantai-illan teema. Nevermore... Itse olin tietenkin Lenore, the cute little dead girl. Aiemmassa postaukseni  sivusinkin jo aihetta ja tämä: Oli siis tarkoitukseni, mutta omastani tuli tällainen: Ja tässä minä Ragamuffinin kanssa Suunnitelmissa oli, että olisin laittanut piilolinssit, mutta silmät olivat tuntuneet niin hemmetin kuivilta, että en sitten uskaltanut, kun kotona ei silmätippoja ollut lainkaan, joilla olisi kuivasilmäisyyttä voinut ennaltaehkäistä. Olen aivan totaalisen rakastunut StarGazerin meikkeihin ja meikkini tilaan pääosin  Fantasmagoriasta  edelleen, myös piilolinssit on sieltä. Pyrin tässä lai...

Ihanaa, syksyä on vihdoin kunnolla ilmassa ja Halloween lähestyy. Tilasin Fantasmagoriasta ihania meikkejä sekä piilolinssejä. Halloweenina aion olla Lenore, the cute little dead girl Piilarit *check* Blondit hiukset *check* Musta mekko *check* Kaulus *prosessing* Vielä on hieman tehtävää. Kotini tulen myös koristelemaan Nevermoren tyyliin. Aiemmin olinkin jo Instagramiin laittanut kuvan Ragamuffinista, jonka virkkasin amigurumityylisesti, ainakin yritin. Katsotaan, miten onnistuu meikkaus ja kauluksen teko. Aina kun ei jaksaisi olla vampyyri tai noita :) Myöhemmin kuvien kanssa lisää postausta.

Huoh, jälleen tänä maanantaina raahauduin tatamille Seirenkai -karate treeneihin. Treeni se on siinä missä muutkin, mutta ihanan kamalaksi sen tekee otteluosuus, jota on yleensä lämmittelynä... Puen päälleni hanskat ja suusuojaimen ja toivon, ettei pahemmin käy. Suojia taas riisuessa kuulostelen, mikäli vasen korva kuulisi jälleen jotain siihen saamani potkun jälkeen ja olen iloinen, etten pahemmin saanut turpiini. Ei ainakaan verta tule nenästä, hampaat on tallella ja luut ehjänä.. Karategi:ni tuskin enempää kaipaa esittelyä Pidän siitä, että on vaihtelua treeneissä, mutta välillä sen huomaa, että ei kaikkea kyllä kestä kuin mies. Olen hyvin usein ainut nainen karate-treeneissä ja ihan yhtälailla siellä mätetään menemään kuin olisi parina mies. Välillä on kyllä komiat mustelmat käsissä ja muualla kehossa. Mutta saa niitä muutkin :) Olen enemmän ylpeä siitä, että pystyn olemaan treeneissä mukana ihan täysillä. Tiedän, että olen hyvässä kunnossa ja voimaa on. Välillä sitä toi...

Olen saanut inspiraation leipomiseen... Ei siinä muutoin mitään vikaa ole, mutta pääasiassa tulee leivottua kaikkea herkkua. Vaikka olen itselleni lupauksen tehnyt, että olisin pari viikkoa herkkulakossa, on tälläkin viikolla lupaus rikkoutunut jo useampaan kertaan. Mikä syksyssä nimenomaan tekee sen, että haluaa istuutua sohvan nurkkaan katselemaan leffaa tai lukemaan kirjaa jonkun hyvän herkun tai viinin parissa? Syksyssä on ihanaa tunnelmaa. Voi kääriytyä vilttiin, laittaa villasukat jalkaan, katsoa illan hämärtymistä ja rentoutua. Mutta... Herkkuasiaan .｡;･+ヾ(♥◕ฺ∀◕ฺ)ﾉﾟ:｡･+ Olen useampaan kertaan tehnyt ihan kauralättyjä, jotka on ns. "terveysruokaa", porteiinipitoisia eikä sokeria. Yksi kerta kokeilin suklaapipareita. Niihin tuli kananmunanalkuaista, omenaa, kanelia, hunajaa (tai jotain muuta makeutusta), kaurahiutaleita ja suklaanmakuista proteiinijauhetta.. Ei mikään vaikea valmistaa ja olivat yllättävän hyviä. Ulkomuoto ei hivele mitenkään silmää, mutta suositte...

Vihdoin alkaa olla taas kunnon treeniputkea ilmassa. Nyt tarkoituksena on aktiivisesti treenata ensimmäistä graduointia varten Iaidossa sekä 2. kyuta varten Karaten puolella. Bokkenini sekä valkea Hakamani ja huom, erittäin tärkeät polvisuojat Saan vihdoin hankittua itselleni Iaitonkin graduointia varten. Ylemmässä kuvassa minulla on vielä bokken, mutta sitäkin kuulemma tarvitaan vielä. Jos ei muuta niin Jodo-harjoituksissa, pääsen aiheeseen käsiksi sitten kun olen suoriutunut esimmäisestä graduioinnistani. Tuleva iaitoni, ilmeisesti pituus 2,43 shakua ja painaa alle 900g Yksi suurimmista haasteistani Iaidon harrastamisessa on olla läsnä harjoitusta tehdessä. Koko ajan mielessä on, mitä virheitä tulee tehtyä ja pelko, että teen koko ajan niitä lisää. Jokainen tekee virheitä  ja olen onnellinen, että on opettajat, jotka ihan kädestä (eli miekasta) pitäen opettavat miten asennon, otteen, jalan, kyynerpään kulman pitäisi olla. Itse vain pitäisi sitten osata...

Voitin taannoin Weetabixin kilpailun, jossa oli palkintona Fitbug Orb, joka lähetettiin minulle Englannista. Wannabe fitbit, itse en kyseistä laitetta omista, mutta näin sen ymmärtäisin. Itse laite on aika simppeli, yksi nappi ja sitä kun painaa tarpeeksi kertoja eri toiminnut saa tulemaan. Sitä en tiedä, saako näitä Suomesta mistään. Mutta näin viikon testailun jälkeen olen ollut suht tyytyväinen laitteeseen. Mukavaa on, että laitteessa itsessään on mukana rannekiinnike sekä vyölenkki. Laite pysyy mukavasti matkassa, vaikka treeneissä sitä ei tule pidettyä mukana, sattuneesta syystä. Lenkillä ja töissä masiina on sopiva ja hyvin pysyy kärryillä, kuinka paljon on tullut askeleita päivän aikana. Istumista tai paikallaanoloa laite ei kerro tai muistuta milloin pitää nousta seisomaan tai liikkumaan. Hyvänä puolena pidän unen seurantaa, joka laitteessa toimii suht hyvin. Unikäppyrä toimii hyvin, unimoodin saa pois päältä joko painamasta nappia tai kävelemällä 100 askelta. V...

Tässä jonkin aikaa aivoituksissani kypsyttelin ideaa pitää blogia. Pitkään mietin aihetta ja kysyin itseltäni "miksi?" "Mitä minulla on antaa itsestäni kirjallisessa tai kuvallisessa muodossa muille?" Noh, matkustelen jonkin verran, kokkailen, haaveilen ja treenailen. Näistä aivoituksistani ajattelin ammentaa muille, jos sieltä löytyisi jotain jollekulle, jota kiinnostaa oudot aivoitukseni :) Tästä siis aivoitusteni ammentaminen alkaa...