Iaidokausi käyntiin!
Vihdoin alkaa olla taas kunnon treeniputkea ilmassa. Nyt tarkoituksena on aktiivisesti treenata ensimmäistä graduointia varten Iaidossa sekä 2. kyuta varten Karaten puolella.
Saan vihdoin hankittua itselleni Iaitonkin graduointia varten. Ylemmässä kuvassa minulla on vielä bokken, mutta sitäkin kuulemma tarvitaan vielä. Jos ei muuta niin Jodo-harjoituksissa, pääsen aiheeseen käsiksi sitten kun olen suoriutunut esimmäisestä graduioinnistani.
Yksi suurimmista haasteistani Iaidon harrastamisessa on olla läsnä harjoitusta tehdessä. Koko ajan mielessä on, mitä virheitä tulee tehtyä ja pelko, että teen koko ajan niitä lisää. Jokainen tekee virheitä ja olen onnellinen, että on opettajat, jotka ihan kädestä (eli miekasta) pitäen opettavat miten asennon, otteen, jalan, kyynerpään kulman pitäisi olla. Itse vain pitäisi sitten osata pitää nämä korjaukset mielessä seuraavaa tekniikkaa tehdessä. Onneksi voin vielä vedota siihen, että Iaidoa olen harjoitellut vasta puolisen vuotta.
Mutta tärkeää olisi olla läsnä. Huomasin itse eräissä torstaitreeneissä tämän, miten pelko tehdä väärin herpaannuttaa ajatukset täysin, ja silloin nimenomaan tekee virheitä. Teimme harjoitteluna hieman graduointimalliin tekniikkaa, jolloin kaikki seremonialisuudet tehtiin myös. Asetuin paikalleni aloittamaan ja olin koko ajan mielessäni kerrannut kaikki mitä pystyin ja katsoin mallia, miten seremoniallisuudet tehdään. Päästessäni ns. estradille kertasin ja kertasin ja kertasin kaikki asiat ja mielessäni pyörä "älä tee virheitä". Ensimmäinen virheeni tuli heti alkuseremoniassa, asetuin seizaan miekka väärällä puolella. Tämän kun huomaa alkoi tulla yhtäkkiä aika kuuma ja puna levisi mukavasti kasvoilleni...
Kirosin hiljaa mielessäni ja ohjaajani varmaan näki ilmeestäni mitä ajattelin. Mutta asia, joka hyvin usein korostuu kamppailulajeissa on, että ainakin tiedän, missä meni vikaan, minkä virheen tein. Vaarallisempaa on olla ignorantti ja olla huomaamattaan virheitä. Virheiden tekeminen auttaa kasvamaan. Vaikkain pientä naljailua tulee asian tiimoilta, mutta ensi kerralla aion yrittää paremmin.
Yritän jossain vaiheessa myös saada itsestäni julkaisukelpoisen kuvan Hakaman kanssa. Itse olen tykästynyt kokovalkoiseen asuun Iaidossa. Vaikka joskus kuulee treeneissä vitsiä näistä morsiamen vaatteista ja yhteläisyyksistä kodinkoneiden kanssa. Onneksi osaan ottaa nämä vitsit huumorilla :D
Seuraavaa inspiraatiota odotellessa..
 |
| Bokkenini sekä valkea Hakamani ja huom, erittäin tärkeät polvisuojat |
Saan vihdoin hankittua itselleni Iaitonkin graduointia varten. Ylemmässä kuvassa minulla on vielä bokken, mutta sitäkin kuulemma tarvitaan vielä. Jos ei muuta niin Jodo-harjoituksissa, pääsen aiheeseen käsiksi sitten kun olen suoriutunut esimmäisestä graduioinnistani.
 |
| Tuleva iaitoni, ilmeisesti pituus 2,43 shakua ja painaa alle 900g |
Yksi suurimmista haasteistani Iaidon harrastamisessa on olla läsnä harjoitusta tehdessä. Koko ajan mielessä on, mitä virheitä tulee tehtyä ja pelko, että teen koko ajan niitä lisää. Jokainen tekee virheitä ja olen onnellinen, että on opettajat, jotka ihan kädestä (eli miekasta) pitäen opettavat miten asennon, otteen, jalan, kyynerpään kulman pitäisi olla. Itse vain pitäisi sitten osata pitää nämä korjaukset mielessä seuraavaa tekniikkaa tehdessä. Onneksi voin vielä vedota siihen, että Iaidoa olen harjoitellut vasta puolisen vuotta.
Mutta tärkeää olisi olla läsnä. Huomasin itse eräissä torstaitreeneissä tämän, miten pelko tehdä väärin herpaannuttaa ajatukset täysin, ja silloin nimenomaan tekee virheitä. Teimme harjoitteluna hieman graduointimalliin tekniikkaa, jolloin kaikki seremonialisuudet tehtiin myös. Asetuin paikalleni aloittamaan ja olin koko ajan mielessäni kerrannut kaikki mitä pystyin ja katsoin mallia, miten seremoniallisuudet tehdään. Päästessäni ns. estradille kertasin ja kertasin ja kertasin kaikki asiat ja mielessäni pyörä "älä tee virheitä". Ensimmäinen virheeni tuli heti alkuseremoniassa, asetuin seizaan miekka väärällä puolella. Tämän kun huomaa alkoi tulla yhtäkkiä aika kuuma ja puna levisi mukavasti kasvoilleni...
 |
| Musashi tsuba |
Yritän jossain vaiheessa myös saada itsestäni julkaisukelpoisen kuvan Hakaman kanssa. Itse olen tykästynyt kokovalkoiseen asuun Iaidossa. Vaikka joskus kuulee treeneissä vitsiä näistä morsiamen vaatteista ja yhteläisyyksistä kodinkoneiden kanssa. Onneksi osaan ottaa nämä vitsit huumorilla :D
Seuraavaa inspiraatiota odotellessa..
Kommentit
Lähetä kommentti