Taatsin Seita

 Tämä on toinen vierailuni Taatsin seidalla.

Viime kesänä paikalla oli haukan pesä, ja haukka varoitteli tulemasta liian lähelle. Tänä vuonna ei haukkaa näkynyt.

Sain aiemmin keväällä pyynnön avokkini ystävästä, että  vieraillessamme tekisin rummutuksen seidalla.

Yöpyminen tapahtui Kittilässä avokkini ystävän luona ja saimme mukavan neljän hengen ryhmän kokoon ja matka Taatsille alkoi autolla.

Olimme yksin Seitapaikalla ja kävimme ensin viemässä uhrit seitakivelle.

Paikalla on uhrattu jo kauan ja uhripaikka on edelleen käytössä. Täältä voi käydä lukemassa enemmän paikan historiasta ja miten tänne pääsee.

Matkassa oli porontaljoja ja minulla rumpuni, jotka asettelimme vähän matkan päähän ja muiden asettuessa makuulle, aloitimme rituaalia ja rummutusta.

Aika ja paikka hävisivät rummutuksen aloittamisen jälkeen. Vaikka paikalla oli matkaajia, olin itsekin matkalla rummuttaessa. Koin paikan energian ja hahmon kuuntelevan rummutusta seitakiven luona. Energia oli positiivista ja hyväksyvää. Koin itseni hyvin eheäksi ja tämä oli sitä, mitä minun kuuluukin tehdä. Vaikka vesi virtasi lähellä ja linnut lauloivat ja aurinko piileksi pilvien takana, kaikki oli yhtä sumua, olin vahvasti jossain muualla, vaikka tiedostin rummun käsissäni ja maan jalkojeni alla.

Sain myös paljon kiitosta rummutuksen jälkeen matkaajilta. Tuntemukset olivat voimakkaita ja matkaa oli tehty kauas. Olo oli kuitenkin hyvin energinen matkan jälkeen ja jäimme istuskelemaan kalliolle ja kuuntelemaan luontoa. Linnut lauloivat kaukaisuudessa, vesi solisi allamme, tuuli suhisi puissa. Olimme läsnä siinä paikassa.

Saiwonneito